Hyvää sunnuntaita!

Kellon ollessa yksi ja mittarin näyttäessä 17 astetta, on hyvä aika kirjoittaa se pari artikkelia aikaisemmin lupailemani, musiikkimakuani koskeva postaus. Kuten tässä muutama päivä sitten kirjoitinkin, olin viikko sitten One Directionin keikalla heidän ollessa Suomessa ensimmäistä kertaa. Ja siitä varmasti pystyikin jo arvata, että heidän musiikistaan tykkään ja sitä kuuntelen. Mutta se ei ole ainoa bändi, jota kuuntelen. Minulla on aika laaja musiikkimaku ja kuuntelen kaikkea, mikä vain omaan korvaani kuulostaa hyvältä. Kuitenkin minulla on kaksi bändiä, joiden musikista pidän erityisen paljon ja joidenka jokaisella keikalla voisin käydä jos se vain olisi mahdollista. Fanittamisesta puhuminen tässä iässä kuulostaa oudolta, joten en tiedä tähän toista sopivaa termiä. Mutta nämä bändit ovat Järjestyshäiriö ja One Direction. Toinen ulkolainen, toinen kotimainen.

Alla linkit molempien kotisivuille ja internetin ihmeellisestä maailmasta löydät myös lisää tietoa, jos kiinnostut.

http://www.onedirectionmusic.com/gb/home

http://www.jarjestyshairio.net/

Voisin kertoa vähän siitä, miten rupesin näitä bändejä kuuntelemaan eli mitä kautta itse heidät löysin. One Directionin matkaa olen seurannut ja heidän musiikkiaan kuunnellut vasta yli 2 vuotta. Löysin bändin vasta vuoden 2012 lopulla, mutten vielä ruvennut kuuntelemaan kunnolla. Kun Kiss You -musavideo oltiin julkaistu, joku kaverini jakoi sen facebookissa ja menin katsomaan videon. Siitä se sitten lähti ja on kestänyt tähän päivään asti. Nyt olen nähnyt heidät kerran livenä, Suomessa. Mutta jos he vielä joskus tulevat Suomeen, olen varmasti paikanpäällä myös silloin! Toivottavasti minulla on kuitenkin silloin parempi paikka ja näen sieltä muutakin kuin lavan katon.

Järjestyshäiriötä olenkin kuunnellut sitten huomattavasti lyhyemmän ajan, ei edes vuotta ole vielä kulunut. Muistan edelleen sen päivän, kun vuoden 2015 Uuden Musiikin Kilpailun osallistujat oltiin vahvistettu. Oltiin tulossa äitini kanssa Lahdesta kotiin ja matkalla luin internetistä uutisia. Isolla otsikoitu, ketä olisi kilpailemassa pääsystä edustamaan Suomea vuoden 2015 Euroviisuihin. Lueskelin osallistujia ja tunnistin heistä tasan kaksi: Pertti Kurikan Nimipäivän ja Satin Circuksen. Juttelimme sitten äitini kanssa siitä mitenköhän he pärjäävät kisassa. Eduksihan se vain on, että laulaavat englanniksi. Olin sitä mieltä ettei Suomea voi mennä edustamaan sellainen, joka ei laula englanniksi. Ensimmäinen ajatus muuten Järjestyshäiriön nimen nähdessäni oli, että he ovat varmasti huutavia ja räyhääviä punkkareita. Olen kuitenkin joka vuosi yrittänyt katsoa esikatselun, jossa raati arvioi kappaleet ja kuka heidän mielestään olisi paras ehdokas Euroviisuihin. Niin myös tänä vuonna. Joten tammikuun lopulla tulleessa UMK 2015 Esikatselussa sitten katsoin, millaisia nähä ehdokkaat ja biisit oikein ovat. Muistan kuinka päivitin twitteriäni arvostellen itsekin musiikkivideoita ja kappaleita. Kun Järjestyshäiriö ja heidän kappaleensa Särkyneiden sydänten kulmilla alkoi soida, kuuntelin kappaletta ja pidin kuulemastani.
Kun oli 3. esikarsinta, odotin innolla heidän pääsevän finaaliin. Ja sinnehän he menivätkin. Olin tykästynyt biisiin ja se on ehdoton suosikkini suomalaisista kappaleista. Toivoin lopulta Järjestyshäiriön tai Satin Circuksen voittavan. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan voittanut. Bändi jäi kuitenkin mieleeni. Ruvettuani seuraamaan bändiä sosiaalisessa mediassa, huomasin heiltä juuri ilmestyneen uuden albumin. Päätin kuunnella biisit ja tykkäsin niistä. Latasin kaikki heidän kappaleet mitä löysin iTunesista puhelimeeni ja kuuntelin niitä. Ensimmäinen ajatus: Miksen löytänyt heitä jo aikaisemmin? Ehkä se johtui siitä, että olin sitä ennen kuunnellut lähestulkoon vain ulkolaisia kappaleita.
Toukokuun 23. päivä lähdimme kaverini, joka myös tykkää bändistä, kanssa kohti Hämeenlinnaa. Järjestyshäiriö esiintyi siellä illalla. Jännitin tapani mukaan, mutta loppujen lopuksi huomasin sen olleen aivan turhaa. Keikka oli upea ja bändin jäsenet aivan ihania! Seuraavaa keikkaa ootellen :)

Tulikin kirjoitettua aikamoinen stoori tuosta toisesta, mutta ei se mitään. Tuossa olivat siis lempibändini ja tarinat siitä kuinka löysin heidät. Nyt kello näyttää jo 15 yli kahta, joten ehkä olisi jo aika mennä nukkumaan herätyksen kuitenkin ollessa 9. Koirahan ei anna minun nukkua sinne asti vaan herättää minut ennen 8. Sitä suuremmalla syyllä siis untenmaille.

Seuraavaan kertaan!

~ Puolukkka ~