Hyvää perjantaita kaikille!

Hiljaista on ollut. Viimeksi kirjoittelin joskus kuukauden alussa, kai. En edes muista koska viimeksi.

No mutta nyt kirjoitan kaiken, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Eli nythän kirjaimellisesti eletään viimeistä päivää, nimittäin tänään on heinäkuun 31. päivä. Huomenna on jo elokuu ja elokuussa todella moni viettää syntymäpäiviään, itseni mukaan lukien. Ja elokuussa jatkuu myös koulut. Toinen vuosi lähihoitajakoulutuksessa starttaa 12. päivä ja Porvoo kutsuu. Porvoossa eikä koulussa ole sinänsä mitään vikaa, mutta tuleva työssäoppiminen ja asuntolaelämä ei houkuttele. Työssäoppiminen olisi joko kotihoidossa, vanhainkodissa, terveyskeskuksessa yms. ja minua hirvittää se. Osaako sitä mitään siellä? Työssäoppi alkaa luultavasti loka-marraskuun välillä ja päättyy varmaan joulukuussa. Keväällä sitten alkaisi kuntoutumisen tukemisen jakso, jota olen odottanut koko näiden opintojen ajan. Odotan pääseväni vammaisten pariin työssäoppiin, sillä vammaistyö on se johonka haluaisin erikoistua. Mutta ensin on suoriuduttava hoidon ja huolenpidon jaksosta ja työssäoppimisesta. Joten pidetään peukkuja sen suhteen.

Kevättä odotan kuitenkin toisestakin syystä. Nimittäin minähän kirjoitin joskus niistä suosikkibändeistäni. Olen kevään ja kesän aikana kysellyt Järjestyshäiriötä keikalle muun muassa Porvooseen, Lahteen, Orimattilaan ja Mäntsälään. Lahdesta sitten tästä mahdollisesta keikkapaikasta vastasivat, että keväälle suunnittelevat esiintyjiä. Tämähän saattaa tarkoittaa, että näen heidät keväällä viimeistään ellen pääse aikaisemmin keikalle. Joten siinä on toinen syy, miksi odotan kevättä innolla.

Ensi vuodelle on myös suunnitteilla jotain tosi suurta ja jännittävää. En kuitenkaan viitsi enempää siitä kertoa, sillä mikään ei ole vielä varmaa.

Mutta instagramia seuraamalla pääsee jo aika hyvin jäljille, että missä mennään. Ja sinne lisäilen kuvia joka päivä eli sieltä ainakin voi seurata jos ei täällä blogin puolella ole mitään uutta.

 

PS. Oletteko jo kuulleet One Directionin uuden kappaleen, nimeltään Drag Me Down? Se julkaistiin tosiaan tänään ihan varoittamatta. Itse heräsin aamulla siihen, että twitteri oli ihan sekaisin ja puhelin täys ilmoituksia. Nyt olen kuunnellut kappaleen valehtelematta ainakin yli 20 kertaa. On se kuitenkin sen verran hyvä. Innolla odotan vuoden lopussa ilmestyvää viidettä albumia.

Hyvää loppukesää ja pian alkavaa elokuun alkua!

~ Puolukkka ~

Moikkis moi ja hyvää perjantaita!

Kuten otsikosta voikin jo päätellä, tämän päiväinen postaus käsittelee terveempiä elämäntapoja. Eli aihe josta puhutaan todella paljon. Tai sitten minä vain törmään niihin useammin kuin muut.

Olen seuraillut nyt noin kuukauden ajan instagramissa erilaisia käyttäjiä, jotka arvostavat terveellisiä elämäntapoja. On raakakakkujen tekijöitä, raakasuklaata valmistavia, vegetaristeja ja paljon paljon muita. Rupesin vähitellen kiinnostumaan miten esim. raakakakkuja valmistetaan. Olen aina ollut perso makealle (paheeni) ja huomasin syöväni jotain herkkuja (pääasiassa suklaata) lähestulkoon päivittäin. Huomasin myös, että kasvojeni iho on ollut todella huonossa kunnossa koko kesäloman ajan eikä meikilläkään oikein saa enää peitettyä. Eikä se hyvä mieli ulkonäöstä kestä kuin sen ajan, kun on meikkiä yllä. Heti kun meikit pesee pois, tuntuu kuin se hyvä mielikin valuisi sen kaiken mukana pois. Päätin siis kokeilla, josko terveellisempi ravinto edesauttaisi ihoni hyvinvointiin. En myöskään ole saanut tarpeeksi joitakin vitamiineja ja kivennäisaineita, joten puutostilojakin jo on. Muunmuassa sinkki ja rauta on heti ensimmäiset, joita tiedän saavani liian vähän. Olin viime kuussa verenluovutukseen menossa ensimmäistä kertaa eläissäni, mutta se tyssäsi liian matalaan hemoglobiiniarvoon. Liian yksipuolisen ja epäterveellisen ruokavalioni takia ja erilaisten puutostilojen vuoksi minua myös väsyttää koko ajan. Nukahdan vaikka lattialle, jos siihen satun käymään makaamaan. Myös painon kanssa kamppailen ja varmasti terveellisemmällä ja monipuolisemmalla ruokavaliolla saan painoni haluamiini lukemiin. Tietenkin tähän kaikkeen sisältyy myös riittävä liikunta.

Joten tässä toissailtana kirjoitin äidille kauppalapun seuraavaksi päiväksi, että mitä voisi tuoda kaupasta. Selitin myös yhtäkkisen innostukseni ja äitihän auttoi. Kielsin tuomasta "tavallista" suklaata, mutta jos raakasuklaata olisi kaupassa niin se olisi tervetullutta. Kaupasta tuli kuin tulikin mintun makuista raakasuklaata ja rakastuin siihen välittömästi. Hyvä puoli siinä on, ettei sitä syö paljon sen kitkerähkön (onko tuo edes sana) maun vuoksi. Äitini eikä veljeni tykänneet siitä.

Olen myös koulussa saanut kuulla paljon juttua terveellisestä ruokavaliosta, sillä tulevana lähihoitajana huolehdin siitä, mitä asiakkaani suuhunsa laittavat. Minä myös ohjaan heitä syömään terveellisesti ja monipuolisesti.

En kuitenkaan halua kokonaan jättää esim. eläinkunnan tuotteita, sillä olen aina ollut kauhea maitohiiri ja ruokajuomana olen aina käyttänyt maitoa. Myös kana ja kala ovat sellaisia, joista tykkään todella paljon ja sempä vuoksi haluan voida syödä niitä. Olipas tuo hyvää äidinkieltä. Rasvaisesta kalasta (kuten lohi) saan kuitenkin omega 3 rasvahappoja, jotka ovat terveydelle hyväksi. Mutta lähinnä punainen liha minimiin, jota en yleensäkään syö paljon. Vihanneksia, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä syön kuitenkin TODELLA vähän, joten niitä on lisättävä runsaasti ruokavalioon. Jos tällä ruokavaliomuutoksella saan jotain hyvää aikaan jaksamisessani ja ihoni terveydessä, olen ikionnellinen!

Nyt olisi vaihdettava edelleen ylläni oleva yöpaita ulkovaatteisiin, suunnattava nokka kohti ulko-ovea ja lähdettävä lenkille koirakaverin kanssa. Ja kuten olen aiemmissa postauksissani kertonut, minut löytää instagramista. Sinne lisäilen kuvia lähestulkoon päivittäin. Joten menehän ihmeessä seuraamaan jos kiinnostaa.

Hyvää kesän jatkoa sekä alkavaa viikonloppua kaikille!

~ Puolukkka ~
 

Hyvää sunnuntaita!

Kellon ollessa yksi ja mittarin näyttäessä 17 astetta, on hyvä aika kirjoittaa se pari artikkelia aikaisemmin lupailemani, musiikkimakuani koskeva postaus. Kuten tässä muutama päivä sitten kirjoitinkin, olin viikko sitten One Directionin keikalla heidän ollessa Suomessa ensimmäistä kertaa. Ja siitä varmasti pystyikin jo arvata, että heidän musiikistaan tykkään ja sitä kuuntelen. Mutta se ei ole ainoa bändi, jota kuuntelen. Minulla on aika laaja musiikkimaku ja kuuntelen kaikkea, mikä vain omaan korvaani kuulostaa hyvältä. Kuitenkin minulla on kaksi bändiä, joiden musikista pidän erityisen paljon ja joidenka jokaisella keikalla voisin käydä jos se vain olisi mahdollista. Fanittamisesta puhuminen tässä iässä kuulostaa oudolta, joten en tiedä tähän toista sopivaa termiä. Mutta nämä bändit ovat Järjestyshäiriö ja One Direction. Toinen ulkolainen, toinen kotimainen.

Alla linkit molempien kotisivuille ja internetin ihmeellisestä maailmasta löydät myös lisää tietoa, jos kiinnostut.

http://www.onedirectionmusic.com/gb/home

http://www.jarjestyshairio.net/

Voisin kertoa vähän siitä, miten rupesin näitä bändejä kuuntelemaan eli mitä kautta itse heidät löysin. One Directionin matkaa olen seurannut ja heidän musiikkiaan kuunnellut vasta yli 2 vuotta. Löysin bändin vasta vuoden 2012 lopulla, mutten vielä ruvennut kuuntelemaan kunnolla. Kun Kiss You -musavideo oltiin julkaistu, joku kaverini jakoi sen facebookissa ja menin katsomaan videon. Siitä se sitten lähti ja on kestänyt tähän päivään asti. Nyt olen nähnyt heidät kerran livenä, Suomessa. Mutta jos he vielä joskus tulevat Suomeen, olen varmasti paikanpäällä myös silloin! Toivottavasti minulla on kuitenkin silloin parempi paikka ja näen sieltä muutakin kuin lavan katon.

Järjestyshäiriötä olenkin kuunnellut sitten huomattavasti lyhyemmän ajan, ei edes vuotta ole vielä kulunut. Muistan edelleen sen päivän, kun vuoden 2015 Uuden Musiikin Kilpailun osallistujat oltiin vahvistettu. Oltiin tulossa äitini kanssa Lahdesta kotiin ja matkalla luin internetistä uutisia. Isolla otsikoitu, ketä olisi kilpailemassa pääsystä edustamaan Suomea vuoden 2015 Euroviisuihin. Lueskelin osallistujia ja tunnistin heistä tasan kaksi: Pertti Kurikan Nimipäivän ja Satin Circuksen. Juttelimme sitten äitini kanssa siitä mitenköhän he pärjäävät kisassa. Eduksihan se vain on, että laulaavat englanniksi. Olin sitä mieltä ettei Suomea voi mennä edustamaan sellainen, joka ei laula englanniksi. Ensimmäinen ajatus muuten Järjestyshäiriön nimen nähdessäni oli, että he ovat varmasti huutavia ja räyhääviä punkkareita. Olen kuitenkin joka vuosi yrittänyt katsoa esikatselun, jossa raati arvioi kappaleet ja kuka heidän mielestään olisi paras ehdokas Euroviisuihin. Niin myös tänä vuonna. Joten tammikuun lopulla tulleessa UMK 2015 Esikatselussa sitten katsoin, millaisia nähä ehdokkaat ja biisit oikein ovat. Muistan kuinka päivitin twitteriäni arvostellen itsekin musiikkivideoita ja kappaleita. Kun Järjestyshäiriö ja heidän kappaleensa Särkyneiden sydänten kulmilla alkoi soida, kuuntelin kappaletta ja pidin kuulemastani.
Kun oli 3. esikarsinta, odotin innolla heidän pääsevän finaaliin. Ja sinnehän he menivätkin. Olin tykästynyt biisiin ja se on ehdoton suosikkini suomalaisista kappaleista. Toivoin lopulta Järjestyshäiriön tai Satin Circuksen voittavan. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan voittanut. Bändi jäi kuitenkin mieleeni. Ruvettuani seuraamaan bändiä sosiaalisessa mediassa, huomasin heiltä juuri ilmestyneen uuden albumin. Päätin kuunnella biisit ja tykkäsin niistä. Latasin kaikki heidän kappaleet mitä löysin iTunesista puhelimeeni ja kuuntelin niitä. Ensimmäinen ajatus: Miksen löytänyt heitä jo aikaisemmin? Ehkä se johtui siitä, että olin sitä ennen kuunnellut lähestulkoon vain ulkolaisia kappaleita.
Toukokuun 23. päivä lähdimme kaverini, joka myös tykkää bändistä, kanssa kohti Hämeenlinnaa. Järjestyshäiriö esiintyi siellä illalla. Jännitin tapani mukaan, mutta loppujen lopuksi huomasin sen olleen aivan turhaa. Keikka oli upea ja bändin jäsenet aivan ihania! Seuraavaa keikkaa ootellen :)

Tulikin kirjoitettua aikamoinen stoori tuosta toisesta, mutta ei se mitään. Tuossa olivat siis lempibändini ja tarinat siitä kuinka löysin heidät. Nyt kello näyttää jo 15 yli kahta, joten ehkä olisi jo aika mennä nukkumaan herätyksen kuitenkin ollessa 9. Koirahan ei anna minun nukkua sinne asti vaan herättää minut ennen 8. Sitä suuremmalla syyllä siis untenmaille.

Seuraavaan kertaan!

~ Puolukkka ~

 

 

Moikka taas!

Tästä iltaisella tai pikemminkin yöllä kirjoittamisesta on ilmeisesti tullut rutiini. Päivällä nimittäin koneen on vallannut pikkuveljeni eikä läppärillekään pääse sen ollessa epäkunnossa. Ja muutenkin näin myöhemmin on paljon helpompi kirjoittaa kun ei ole häiriötekijöitä.

No, mutta jos nyt siirryttäisiin siihen aiheeseen. Kuten otsikosta käy ilmi, aiheenani on puhua haaveista. Tai ainakin minun nykyisistä haaveistani. Nuorempanahan sitä haaveili monesta asiasta eikä niistä kovin moni haave loppujenlopuksi toteutunut. Päivällä tulin sitten miettineeksi pitkäaikaisinta haavettani, joka on pysynyt ajatuksissani jo muutaman vuoden. Rupesin siis haaveilemaan näyttelijän urasta joskus 13-14-vuotiaana eli siinä 7-8 luokalla. Olin kuitenkin todella ujo peruskouluaikoina, olen ollut koko ikäni. Vasta peruskoulun jälkeen aloin päästä ujoudestani eroon, eikä se nykyisin ole niin paha kuin silloin nuorempana. Olen haastanut itseni uusiin tilanteisiin ja nykyinen opiskeltava ammattinikin on sellainen, jossa tarvitaan sosiaalisuutta. Tietenkään pieni ujous ei koskaan ole haitaksi.

Olin siis kahdeksannella luokalla koulussa kavereideni kanssa eräässä näytelmäkerhossa, jossa esitimme jonkin näytelmän ala-asteelaisille, olisivatkohan olleet ekaluokkalaisia. Esityksessä minulla ei ollut päärooli eli olin enemmänkin sivuroolissa. Kuitenkin tykkäsin näytellä siinä ja sen jälkeen innostuin näyttelemisestä enemmän. En kuitenkaan tiennyt mitään missä olisi saanut näytellä, joten annoin ajatuksen näyttelijän ammatista ja näyttelemisestä edes harrastuksena kadota. Se ei kuitenkaan kadonnut minnekään, vaan on aina aika-ajoin pompannut ajatuksiin. Nyt kuluvan vuoden aikana se on kuitenkin palannut ajatuksiin vahvempana kuin koskaan. Esimerkiksi kun Uuteen Päivään on haettu nuoria koekuvauksiin, olen tosissani harkinnut menemistä. Mutta toisaalta kuvauspaikka olisi turhan kaukana eikä koulun takia pääsisi. Mutta haluan näytellä! Jokin harrastajateatterikin olisi hyvä alku, mutten tiedä mistä sellaiseen löytäisin tieni.

Asiassa on kuitenkin se huonokin puoli. Minulla on toisinaan todella huono muisti ja pelkään sen olevan este, sillä vuorosanojen opettelu olisi piiitkä prosessi. Olen kuitenkin huomannut, että muistan paremmin kaiken semmoisen, josta olen kiinnostunut ja joka on mielekästä. Joten jos todella haluan näyttelijäksi, ehkä se huono muisti ei olisi siinä vaiheessa se suurin ongelma. Mutta muisti ei ole se ainoa huono puoli. Toisena on tämä aiemmin mainitsemani huono piirre, nimittäin ujous. Olen lukenut muutaman suomalaisen näyttelijän haastattelun siitä, kuinka he ovat kertoneet olleensa ujoja aloittaessaan näyttelemisen. En kuitenkaan mitenkään voinut uskoa sitä, sillä nämä näyttelijät olivat näyttäneet televisiossa olevan kaikkea muuta kuin ujoja. Kuitenkin sain näistä haastatteluista enemmän virtaa ja ajatus näyttelijän ammatista vain vahvistui. Olisiko ujous sittenkään niin paha este? Siitäkin voi tarpeeksi kauan harjoiteltuaan ehkä päästä pois. Kun vaan pistää itsensä tilanteisiin, joissa ei ole mahdollisuutta enää perääntyä. Tai ehkä se ujous jää osaksi elämää, muttei näy päällepäin.
Olisi kiva kuitenkin jutella jonkun näyttelijän kanssa, joka on ollut ujo alettuaan näyttelemään. Hän voisi kertoa siitä, kuinka pääsi ujoudestaan eroon ja mitä kautta löysi näyttelijäksi.

Mutta ennen kuin alan enempää ajattelemaan näyttelijän uraa, hoidan opintoni lähihoitajakoulutuksessa loppuun. Sitten voidaan ruveta miettimään jatkoa.

Ja nyt mie taidan painuu pehkuihin. Tässä oli tarpeeksi tekstiä tälle yölle ja lisää tulee joko päivällä tai sitten viikonloppuna. Viikonloppuna oli suunnitelmissa viettää äidin kanssa äiti-tytär ilta, sillä veli lähtee isälleen viikonlopuksi. Joten ehkä sunnuntaina voisin kirjoitella lisää kuulumisia tai mitä nyt pieneen mieleen juolahtaakaan.

Siihen asti siis heippa!

~ Puolukkka ~

Moikka kaikille!

Minun oli tarkoitus kirjoittaa uusi postaus ennen perjantaita, mutta se jäi. Kirjoitan nyt siis kaiken viimeviikon lopulta tähän yhteen julkaisuun.

Tosiaan lähdimme kaverini sekä hänen yhden kaverinsa kanssa junalla Lahdesta Pasilaan perjantai-iltapäivänä. Kun pääsimme perille Helsinkiin, lähdimme siitä kävelemään kohti Linnanmäkeä. Siellä kiertelimme muutaman tunnin ja kävimme yhdessä ilmaislaitteessa pariin otteeseen. Tämän jälkeen menimme katsomaa, ketä Linnanmäen Estradilla esiintyisi. Ensimmäisenä esiintymisvuorossa oli vuoden 2014 Uuden Musiikin Kilpailusta tutut Hukka ja Mama. En itse seurannut viime vuonna UMK niin ahkerasti kuin tänä vuonna, mutta olin kuullut duosta aiemmin. En myöskään ollut kuullut heidän yhtäkään kappalettaan, joten se oli ensimmäinen kerta. Biisit kuulostivat letkeiltä ja ihan kivoilta, joten ehkä voisin kuunnella niitä vielä lisää omalla ajalla. Tämän jälkeen oli vähän aikaa taukoa ja seuraavaksi esiintyi Elias Kaskinen ja Päivän sankarit. Heiltä olenkin kuullut pari kappaletta, mutta keikalla useampi niistä oli uusia minulle. En ottanut esiintyjistä yhtään kuvia yrittäessäni säästää puhelimeni akkua.

Kun lähdimme pois Linnanmäeltä, jäimme läheiseen leikkipuistoon kuluttamaan muutamaksi tunniksi aikaa. Kun kello läheni puolta yhtätoista illalla, aloimme siirtymään Olympiastadionille päin. Tosiaan yö oli todella viileä, eikä itsellä ollut mitään vilttiä mukana, joten oli tosi kylmä. Kävimme kavereiden kanssa latailemassa puhelimia lähellä sijaitsevassa Mäkkärissä ja söimmekin siinä samalla. Kun palasimme takaisin stadionin ulkopuolella sijaitsevalla nurmialueelle, istuskelimme, juttelimme ja kuuntelimme musaa ja odotimme aamun valkenevan. Kun kello alkoi lähennellä aamu 5, väsy todellakin jo painoi. Aamu tuntui matelevan todella hitaasti ja odotimme vain että kello tulisi 9 ja jonotus kentälle alkaisi. Ennen kun jonotus alkoi, oli ihan kauhea kaaos kun kukaan ei totellut järjestyksenvalvojia ja he joutuivat selittämään tilannetta moneen otteeseen. Siellä oli paljon ulkomaalaisia, jotka eivät tuntuneet ymmärtävän ohjeita vaikka ohjeet tuli sekä suomeksi että englanniksi. Jonotus oli tarkoitus alkaa klo 9, mutta se alkoikin jo puolelta. Luultavasti järjestyksenvalvojilla alkoi pinna palamaan jo niin pahasti. Tuon kaaoksen aikana, samalla kun porukka alettiin päästää sisälle jonotusalueelle, nyrjäytin oikean jalan nilkkani. Se ei kuitenkaan estänyt minua juoksemasta oman kenttälohkoni jonotusalueelle, jossa lensinkin sitten nurin. Naarmuja tuli käsiin ja polvet olivat auki, mutta annoin asian olla päästäkseni mahdollisimman lähelle jonon alkupäätä.

Jonotuksesta ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa. Sää oli ihan hyvä, tosin siinä 10-11 aikaan oli ensin todella kuuma ja aurinko paistoi ihan suorana. Suunnilleen heti sen jälkeen alkoi kerääntyä todella tummia pilviä ja alkoi ihan hirveä kaatosade joka muuttui pian hirveäksi raekuuroksi. Kaikki istuivat siellä asfaltilla jonotusalueiden aitojen sisällä maassa kyyryssä sadesuojien alla ja kiljuivat. Tämän saderaekuuron seurana myös jyrähti pari kertaa. Tämä kyseinen saderaekuuro kesti ehkä 15 minuuttia, jonka jälkeen puolet jonotusalueesta suunnilleen tulvi vettä. Jonotusalue, jossa minä olin (4 kenttä), ei ollut läheskään niin veden vallassa kuin jotkut toiset jonotusalueet. Jonotusalueita oli early entry/vip, kenttä 1, kenttä 2, kenttä 3, kenttä 4 sekä katsomo.

Kello 16:30 alettiin päästää porukkaa sisään stadikalle kenttäjärjestyksessä. Ensin tehtiin turvatarkastus, joka ei todellakaan ollut niin tarkka kuin olin odottanut. Odotin että laukku myllättäisiin ihan ympäri tarkastaen ettei ole mitään kiellettyjä tavaroita mukana. Tämän jälkeen otettiin about 20 ihmisen porukka, jonka järjestyksenvalvoja saatteli lipun tarkastukseen. Tästä porukka juoksi sisään stadionille. Itse en voinut oikein juosta, koska polveni ja nilkkani olivat alkaneet oireilla todella pahasti. Kentälle päästessäni minua ennen oli ehkä 8 riviä ihmisiä, joten en todellakaan ollut lähellä catwalk-lavan päätyä. En nähnyt paljon yhtään lavalle enkä oikein screeneillekään ja siitä vähän paha mieli. Ihmisiä oli todella paljon ja yleisössä tönittiin muita armotta. Siitä muistona mustelmat käsivarsissa.

Kello 18:30 Isac Elliot nousi lavalle. Hän oli ensimmäinen kahdesta lämppäristä.

Kello 19:00 oli vuorossa McBusted. Hän oli toinen ja viimeinen lämppäri ennen One Directionia. 

Kun kello sitten tuli 20:30, alkoi kuumottava odotus. Kaikki odottelivat ja yleisö kiljui vähän väliä. Yleisö kiljui vaikkei lavalla edes ollut ketään.

Loppujenlopuksi klo 21, puolituntia sovitusta esiintymisajasta myöhässä, One Direction saapui lavalle. Yleisö meni täysin sekaisin, minä mukaan lukien. Minua rupesi itkettämään, mutta yritin silti laulaa mukana niin täysiä kuin pystyin. Keikka tuntui lipuvan ohi kauheata vauhtia, muttei ehtinyt miettiä kuin sitä hetkeä. Enkä itseasiassa muuta olisikaan halunnut ajatella. Keikalle fanit olivat suunnitelleet keikkayllätyksiä, niitä on jokaisessa maassa. Meillä oli useampi yllätys. Night Changes -kappaleen aikana täysin hiljaa ja viimeisen säkeistön mukana lauletaan ihan täysiä. Biisin ajan pidettiin tekokukkia, kukkapantoja jne käsissä ja heiluteltiin niitä. Tämä oli nimeltään Kukkameri. 18 -biisin aikana taas jokainen piti kädessään kylttiä, jossa luki I've loved you since I was ___ ja oma ikä, jolloin rupesin fanittamaan poikia. Kolmas yllätys oli sinivalkoinen sydän. Kukkameri onnistui mielestäni kaikista parhaiten ja mitä näin keikan jälkeen kuvia, oli se myös tehnyt vaikutuksen poikiin! Bändin yksi jäsenistä, Harry Styles, tosin taisi luulla kukkamertamme sateenkaarimereksi, sillä Pride-kulkue oli samana päivänä Helsingissa. Mutta eihän se mitään haittaa. Vaikkei kukkameri sitä tarkoittanutkaan. Liam otti kolme selfietä kukkameren kanssa, sillä se oli hänen mielestään kauniin näköinen.

En itse kuullut keikan aikana paljon mitään, mitä pojat puhuivat biisien välillä. Nyt pari päivää keikan jälkeen olen lukenut twitteristä, että Liam olisi sanonut suomeksi Hyvää yötä. Itse en tätä kuullut vaikka odotin koko keikan ajan kuulevani jotain suomeksi sanottuna. Hienosti suoriuduttu poika, sillä ulkomaalaiselle tuottaa varmasti vaikeuksia ä ja ö kirjaimet. Nyt itse haluaisin myös kuulla tuon videolta, jotta voisin olla ihan varma tästä. 

Keikka oli yksinkertaisesti upeinta mitä olen nähnyt ja itkua sain pidätellä moneen kertaan. Keikan loppua kohden jalkani alkoi oireilla todella pahasti, joten jalan kipukin sai minut jo itkemään siinä vaiheessa. Ilotulitukset olivat jotain niin kaunista ja varsinkin viimeisin kappaleen (Best Song Ever) aikana tulleet ilotulitukset olivat todella upeat. Suomen keikka tosiaan oli poikien Euroopan kiertueen viimeinen ja pojat sanoivatkin keikan olleen todella upea ja paras tapa päättää Euroopan kiertue :')

 

Kun keikka sitten päättyi, oli aika lähteä pois stadionilta. Kello oli jo lähemmäksi 12 kun olin stadionin pihalla. Piha oli ihan täys roskaa, sillä jonotusalueen aidat oli otettu pois ja roskat jääneet pihalle. Näky oli kuin olisit kaatopaikalla ollut. Yritin katsella josko näkisin kavereitani, mutten heitä nähnyt missään. Aamulla nyrjäyttämäni nilkka oli keikan aikaisen seisomisen takia jo todella kipeä ja kävely tuotti tuskaa ja en voinut enää kuin itkeä, vaikka yritin pysyä vahvana kaikin tavoin. SPRn pisteellä onneksi auttoivat ja laittoivat siihen kylmää ja sidoksen. Tämän jälkeen näin pihalla kaverini, jonka kanssa rupesimme miettimään mihin tämä toinen keikkakaverimme oli kadonnut. Pian siitä kehkeytyikin poliisijuttu, jota sitten selviteltiin jonkun aikaa. Asia selvisi loppujenlopuksi ja poliisit kuljettivat minut ja kaverini Kamppiin linja-autoaseman terminaaliin ja oikealla bussille. Bussi lähti 1:00 ja meidän piti seistä koko matka Lahteen, sillä linja-auto oli ihan täys. Arvatkaas kuinka mukavaa kun jalkaan särki ja väsytti. Tähän mennessä olimme tosiaan olleet hereillä jo yli 40h. Bussissa oli siis ihan täyttä ja jotkut nuoret miehet/pojat istuivat bussin takaosassa käytävän lattialla. Kun kuski käski tiivistämään, eivät he totelleet, jolloin minulla paloi pinna. En ole koskaan huutanut tuntemattomille, mutta siinä todella väsyneenä tuli huudettua muutamaankin kertaan. Mutta ei se mennyt perille.. Onneksi siinä välissä oli muutama ihminen, muuten olisin varmasti polttanut päreeni aivan täysin.

Lahteen päästessäni kello oli jo lähemmäksi 3, enkä tiennyt mitä teen aamu 7 asti. Olin nimittäin ajatellut, että äitini olisi yövuorossa ja pääsisi töistä vasta seitsemältä aamulla. Menin läheiselle huoltoasemalle ostamaan juotavaa ja lataamaan puhelimeni, josta oli virta loppunut jo One Directionin keikan loppupuolella. Pian sain soiton mummoltani, joka ilmoitti olevansa Lahdessa linja-autoasemalla odottamassa minua. Hän koukkaisi minut kyytiin ja lähdimme kotiin. Kotiin päästessäni sain selittää koko reissun äidilleni, joka ei ollut kuulema saanut huoleltaan edes nukutuksi. Hän kun ei ollut saanut mitään yhteyttä minuun varmaan 17 tuntiin. Loppujenlopuksi oli ihana käpertyä omaan sänkyyn, yhteensä 47 valvotun tunnin jälkeen. Sehän oli melkein 2 vuorokautta! Koko reissun aikana olin nukkunut ehkä 20 minuuttia.

Mutta kun mietin tätä reissua tai ainakin itse keikkaa, en vaihtaisi sekuntiakaan!

 

 

Alla kuvia, jotka otin keikalta.

Harry Styles

Isac Elliot

Louis Tomlinson & Liam Payne

Louis Tomlinson

McBusted

Louis Tomlinson & Niall Horan

Ilotulitukset keikan lopussa!

Tässä vielä linkki kuvaamaani videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=oAvL026_BX0

 

Tässä myös toisten kuvaamia videoita

Night Changes -biisin aikana toteutettu kukkameri:

https://www.youtube.com/watch?v=09Z45D7nlSE

sekä

18 -kappaleen aikana toteutettu lappuyllätys:

https://www.youtube.com/watch?v=cs5KTloyerE

 

Toivottavasti tuolla ei ole ainakaan ihan kauheasti kirjoitusvirheitä, kun näin yöllä kirjoittanut.

Hyvää heinäkuun alkua ja kesää teille kaikille :)

~ Puolukkka ~